Bioklapi on tarjonnut nuorille työssäoppimispaikkoja neljän vuoden aikana. Yhteistyö OSAOn (Oulun seudun ammattiopisto) kanssa on sujunut hyvin ja luulen, että työssäoppimisyhteistyö on palvellut niin opiskelijaa, yrittäjää kuin oppilaitostakin. Ammatilliseen koulutukseen sisältyy yhä enemmän työssäoppimista ja oppilaitoksilta vaaditaan yhä enemmän työelämäyhteistyötä, niin opetuksessa kuin koulutuksen suunnittelussakin. Tämän vuoksi olisi tärkeää muistaa muutamia asioita työssäoppimisesta, jotta oppimista tapahtuisi ja ammattiin valmistuvat nuoret saisivat riittävät valmiudet ammatissa toimimiseen.

Pakkaamisesta on helpointa aloittaa.

Uuden ammatin oppiminen vie aikaa ja olisi tärkeää, että opiskelijalla olisi alalla vaadittavat perustaidot hallussa ennen ensimmäistä työssäoppimisjaksoa. Perustaidoilla tarkoitan esim. työturvallisuuteen, koneiden ja laitteiden hallintaan sekä työelämän pelisääntöihin liittyviä taitoja. Työyhteisössä tarvitaan myös sosiaalisia taitoja sekä asiakaspalvelutaitoja. Opiskelijan aikaisempi tausta ja kokemus vaikuttavat siihen, kuinka paljon hänellä on aikaisempaa tietoa työelämästä. Puhutaan ns. työelämätaidoista, jotka karttuvat vain työn tekemisen kautta. Ammattitaidon oppiminen on aina helpompaa henkilöillä, joilla on jo aikaisempaa työelämäkokemusta, vaikka se olisi eri alalta, koska heidän työelämätaitonsa ovat paremmat kuin työelämäänsä aloittavilla nuorilla. Tämä toki huomioidaankin opiskelun suunnittelussa ja henkilökohtaistamisessa.

Bioklapin harjoittelijat ovat olleet pääsääntöisesti nuoria, joilla ei ole ollut aikaisempaa työkokemusta. Työssäoppimiseen onkin sisältynyt paljon työelämätaitojen ohjausta sekä koneiden ja laitteiden hallintaan liittyvää ohjausta. Onneksi puolisoni on kärsivällinen ja kiinnostunut ohjaustyöstä, jonka ansioista opiskelijat ovat saaneet erinomaista valmennusta työelämään. Bioklapi on kausiluonteinen yritys eli tämän ansioista ”ei sesonkina” on ohjaukseen enemmän aikaa. Kysyin viime vuoden työssäoppijaltamme Olavi Liikaselta mielipidettä asiaan ja hän kertoi, että kaikista tärkeintä on opiskelijan oma motivaatio ja työkunto. Jos ei ole motivaatiota tai tullaan puolikuntoisena työpaikalle, niin silloin ei voi oppiakkaan mitään ja tuskin työnantajakaan sellaista pitkään katselee. Työssäoppiminen tapahtuu Olavin mielestä parhaiten mallioppimisen kautta eli työpaikan ohjaaja näyttää ensiksi, kuinka työtehtävä tehdään ja tämän jälkeen antaa mahdollisuuden opiskelijalle tehdä työtehtävää itsenäisesti. Kun työssäoppija selviää itsenäisesti ensimmäisistä työtehtävistä, tulee hänelle antaa lisää vastuuta ja ohjata uusiin vaativimpiin työtehtäviin. Tämä lisää opiskelijan motivaatiota ja kiinnostusta opiskeltavaa ammattia kohtaan. Kiinnostava työssäoppimispaikka lisää myös omaa työkuntoa ja sen ylläpitämistä esim. menee ajoissa nukkumaan, jotta jaksaa seuraavana työpäivänä tehdä töitä.


Vastuu kasvattaa omatoimisuutta.

Hienoja ajatuksia nuorelta mieheltä. Kuinka sitten työssäoppimispaikalla voidaan vastata näihin opiskelijan toiveisiin? Ensinnäkin opiskelijalle täytyy löytyä sellainen työssäoppimispaikka, joka kiinnostaa. Tämä on pitkälti opettajan vastuulla, mutta useat työpaikat haastattelevat myös työssäoppimaan tulevia opiskelijoita. Työharjoittelupaikalla tulee olla myös aikaa ohjata ja perehdyttää työtehtäviin ja näyttää alussa työssäoppijalle, kuinka työtehtävästä suoriudutaan. Lisäksi työssäoppijan oppimista tulee tukea niin, että hän saa myös vaativimpia tehtäviä ja mahdollisuuden itsenäiseen ja omatoimiseen työskentelyyn. Tähän päästään ainoastaan, jos työssäoppiminen on oikeasti tavoitteellista ja tavoite on, niin opiskelijan, ohjaajan kuin opettajankin tiedossa.

Edetään kohti työssäoppimisen tavoitteita.

Oppilaitoksen vastuulle jääkin sitten työelämävalmiuksiin-, työturvallisuuteen- ja koneisiin/laitteisiin liittyvä ohjaus ennen työssäoppimisen käynnistymistä. Lisäksi opettajan on ohjattava työssäoppimispaikan etsimisessä, arvioitava ja tarvittaessa puututtava ohjauksen toteutumiseen työpaikalla sekä ohjattava työssäoppimisen tavoitteiden saavuttamisessa ja arvioinnissa. Opettajan on uskallettava puuttua asioihin, jotta työssäoppija saa riittävän ohjauksen ja hän pääsee kokeilemaan myös vaativimpia tehtäviä itsenäisesti. Opettajalta vaaditaan myös ongelmanratkaisutaitoja, koska yleensä opiskelija on opettajaan yhteydessä, kun työssäoppimispaikalla tulee ongelmia. Eräs opiskelija sanoi minulle kerran, että olen hänen paras asianajajansa (agency), kun menin selvittelemään ongelmia työharjoittelupaikalle.

Kalevassa 20.9.2015 oli Pekka Huovisen kirjoitus ”Huomisen opettaja on oppimisagentti”. Kirjoituksessa kuvataan, kuinka opettajan osaamisprofiili muuttuu niin, että oman alaosaamisen hallintataidot eivät ole enää tärkeitä, vaan on kyettävä tunnistamaan uudet taitosisällöt ja saatettava opiskelijat kohtaamaan uusia taitoja sekä varmistettava, että kyvyt todella siirtyvät opiskelijalle.

Minusta meidän ei kannata jäädä huomista odottamaan, vaan aloitetaan jo nyt.

 

Sirpa Salmela

lehtori, yrittäjä ja opinto-ohjaaja opiskelija